Se vuan kokkeiloo, ei se hylykee.
Jeesuspussin ajokaus loppu tuossa tammikuussa siihen jotta ensin sytty laturin valo - tottakai 06.00 keskellä ei mittään ja jeesuspakkasessa. No mie seisattelin ja kahtomaan jotta mikä se. Kaikki ok, hihna paikallaan ja ei näkyvää syytä. Diagnoosi = tiellä korjaamaton. Ois ollu sukkahousutkii jalassa
Latauksen kanssa samassa rytäkässä heitti mittarit pelittämästä - siis lämpö ja polttoaine.
Noo, kiännyin takasi kotia ja piäsin jonnekki 5km piähän, kun alako tuntuu jotta autossa kylymää. Ajoin silti kotia asti, kun eihän sitä viiti yön selekään pakkaseenkaan jiähä.
Kotona pelti auki ja kahtomaan mitä nokipalloon kuuluu: tyhjä.
Kuatamaan nestettä. Kuuluu lori-lori ja neste tulloo jostain suoraan tantereesen
Kurkkaus auton alle, ja kas, kiertovespumpusta on lähtö poikki ja kaikki nesteet on tullu pitkin pihaa.
Laturiin uus siäjin paikalleen ja letkuin väliin uus pumppu: ilosesti lataa ja pallossa porpottaa ja porisee. Noo, eikun uus kone reikään, eihän sitä nyt tämmösiin pikkujuttujen takia autoja vaihella. 700000 ajettuu konetta en kehannu enää käyvä remontoimaan, ostin Loimaalta 290 ajetun. Vetoja on muuten nyt enemmän mitä Vitoon saa ikinä millään turpolla, keulii vielä kutosellakin. Entinen kone tais olla vähä harva?
Kiva yhteensattuma, mukana oli selevästi johatusta: virran puute hävitti mittarit ja mahollisuuven seurata nesteitten koneesta katoamista muuten kun nuuhkimalla lämmitystä, ja enhän mie osannu ees kuvitella, jotta koneesta karkois vielä laturivaurion piälle liemetkii. Iliman tätä sattumusta ajasin varmaan vieläki 50hv 700000km moottorilla, mutta nyt on reijässä 3000hv 90000nm rasemoottori. Poistuu.